maanantai, 14. toukokuu 2012

- 0,5 kg

Ensimmäinen laihdutusviikko, tai paremminkin elämäntapamuutosviikko, takana ja tulos: - 0,5 kg. Onko tulos pettymys, oikeastaan ei, koska syy on ihan oma. Alkuviikko meni hyvin. Sitten rakas anoppini, joka ei usko, että ilman kakkuja ja pullaakin elämme, oli vaihteeksi leiponut tiikerikakun. Siitä en sortunut syömään kuin yhden palan. Sitten iski flunssa ja perjantaina meni miehen Viron reissulta tuomaa suklaata lohduksi. Lauantaina pizzaa, jäätelö ja suklaarusinoita. Sunnuntaina anopilla syömässä, ruoka ok, mutta se ihana mansikkakakku - en voinut vastustaa.

Viikon saldo tuon kaiken jälkeen miinusta kuitenkin - en masennu, vaan jatkan tottakai entistä sisuuntuneempana. Kaikki kilojen kanssa ja vanhoihin syömistapoihin piintyneet varmasti tietävät miten vaikeaa alkuvaiheessa on houkutuksista kieltäytyä. Nyt kotona ei ole enää mitään herkkuja. Pyrin tilaan, että minun ei tekisi edes makeaa enää mieli.

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, ihanaa. Kurkku on kipeä, joten flunssa ei ole vielä aivan hellittänyt otettaan.

perjantai, 11. toukokuu 2012

Karppileipää - hyi helvetti

Tässä elämäntapamuutos projektissa en varsinaisesti ole ajatellut karpata, mutta hiilareita olen kyllä vähentänyt. On kyllä yksi ISO mutta ja se on leipä. Olen tykännyt hyvästä leivästä koko ikäni ja käytännössä voisin elää leivällä. Aikoja sitten olen vaihtanut vaalean leivän kokojyväleiviksi ja -sämpylöiksi, ruisleipää kun en oikein pysty syömään. Aiheuttaa näitä "leijavaivoja" liikaa.

Ostin tässä päivänä taannoin karppisämpylöitä ja täytyy kyllä todeta, että HYI HELVETTI! Haisee pahalle ja maistuu vielä pahemmalle. Oikeasti, kuka leivästä pitävä voi käsi sydämellä sanoa, että karppileipä on hyvää ja korvaisi jotenkin kunnon leivän? No, en minä ainakaan. Vaikka sämpylä oli tuore, niin se oli sitkeä ja yhden suupalan pureksiminen kesti tolkuttoman kauan ja se maku. Yritin sitten syödä toisen sämpylän paahdettuna - vielä kauheampaa, tuli yökkö ja loput sämpyt lensivät roskikseen. Ensimmäinen ja viimeinen kerta - yritän nyt sitten vähentää muuten tuota leivän syöntiä päivittäin.

Miksi näitä tehdään? Ihan sama kuin tekosuklaa. Tekosuklaa on nimitykseni ns. suklaan korvikkeille, joilla pitäisi luulotella, että se on hyvää ja korvaa oikein suklaan. Laihduttaessakin otan mieluummin vähemmän oikeaa suklaata kuin tuollaista mautonta tekomössöä, jolla ei ole suklaan kanssa mitään tekemistä.

En siis tuomitse karppaamista missään nimessä. Itsellänikin on ollut tämän viikon aika hyvä olo, turvotus laskenut, kun olen vähentänyt hiilareiden määrää, mutta totaalikarppaajaksi eli sinne ketoosiin asti en ala menemään - ei ole minun juttu.

Tsemppiä kaikille kilojen kanssa taisteleville mitä tapaa sitten käytättekin :)

keskiviikko, 9. toukokuu 2012

Ensimmäinen kiusaus

Eilen sain tehtyä kunnolla puutarhahommia; lumimarjapensas uudistettu leikkaamalla ihan alas, katsotaan miten lähtee uuteen kasvuun. Vattupuskat raivattu edellisvuoden varsista ja ruusupensaat leikattu. Kädet ovat naarmuilla, mutta mieli hyvä.

Illalla oli nukkumaan käydessä olevinaan pieni nälkä... Mieheni tuli reissusta tuliaisinaan mm. Tobleronea. Otin sen mukaan ja ajattelin syödä nälkääni lehteä lukiessa. Minuun päti nyt hyvin se, että kun annan itselleni luvan syödä suklaata, jos tahdon, niin tunne meni ohi ja patukka syömättä :)

Jos tänään ei sada, niin jatkan puutarhassa kukkapenkkien kitkemisellä.

tiistai, 8. toukokuu 2012

Olen suklaaholisti

Kiroan sen päivän, kun Fazer lanseerasi markkinoille n. vuonna 2000 Suffeli Puff:n. Jäin heti koukkuun. Olen toki syönyt suklaata jossain muodossa koko elämäni, mutta tämä oli vihoviimeinen tikki. Nämä suklaapäällysteiset maissipapanat ovat jotain niin ihanaa, että olen ollut aivan koukussa. Pussi/päivä tahtia on menty kohta 12 vuotta eli voisi kärjistää, että olen Suffeli Puff:lla syönyt itseni ylipainoiseksi;) Jenkeissä haastaisin Fazerin oikeuteen aiheuttamastaan harmista, heh heh.

Tosiaan, pieniä taukoja lukuunottamatta näitä on mennyt pussikaupalla. En uskalla edes laskea paljonko rahaa näihin on mennyt.

Kuten AA-kerholaiset minäkin voisin suklaan osalta todeta, että: "Olen T. ja olen suklaaholisti". En osaa syödä suklaata pala kerrallaan hitaasti nautiskellen, vaan sitä menee pussi tai levy kerralla, eikä siihen kauan aikaa kulu, kun pussi on tyhjä. Voinko elää ilman suklaata - ehkä, mutta se on sitten ei yhtään palaa tai sortuminen välittömästi. Katotaan miten tämän osalta alkaa sujua.

Toinen paheeni on ollut jäätelö, Ingmanin vaniljatoffee jättituutti monta kertaa viikossa. Joten vaikka syön suhteellisen terveellisesti nämä kaksi siihen päälle tekevät sellaisen lisäkaloripläjäyksen, ettei kiloja tarvitse ihmetellä.

Onneksi en pidä juustoista, viinerit ja muut keksit ja pullat eivät myöskään ole olleet ongelma. Syön jos tarjotaan, itse en osta juurikaan ja keksit säilyvät kyllä kaapissa kuukausikaupalla.

Olen suonut itselleni tähän laihdutusprojektiin yhden karkkipäivän, joka on lauantai. Silloin saan syödä herkkuja, jos haluan. Kokemuksesta tiedän, että kun siihen antaa luvan, ei aina tee niitä edes mieli silloinkaan.

Huh, no mä lähden nyt jatkamaan puutarhan pensaiden leikkausta.

maanantai, 7. toukokuu 2012

Karu totuus

No niin, tämä se päivä on, kun oli aika kohdata raaka totuus. Vaa'alla on käyty ja mittanauhaa käytetty ja lukemat ovat:

pituus 165 cm
paino 98,4 kg
vyötärö 106 cm
lantio 115 cm
reiden ympärys 84 cm

Tähän voi vaan todeta, että VOI KAMALA. Mittaiseni naisen normaalipainon yläraja on 68 kg, joten ylipainoa on tarkelleen 30 kg - siis aivan liikaa. Viimeksi painoin tuon verran ollessani 30 ja vähän päälle. Alkaessani odottaa ainoaa lastani painoin 73 kg, joka oli vielä ihan ok paino. Raskaus sujui ensimmäiset puoli vuotta hyvin, eikä painoa kertynyt kuin muutama lisäkilo, mutta sitten nousi verenpaine niin korkeaksi, että aloitettiin lääkitys ja koska kohdunsuu oli koko ajan auki vähän, niin myös liikuntakielto. Painoin sitten synnytyksen hetkellä muistaakseni 93 kg.

Tästä saakka olen ollut ylipainoinen enemmän tai vähemmän. En syytä siitä raskautta, ainoastaan itseäni. Minulle on suklaa ja jäätelö maistunut aina ja voin rehellisesti sanoa, että olen syönyt itseni lihavaksi!

Nyt täytyy myöntää myös itselleni, että olen LAISKA ja laiskuutta lisää se, että tässä painossa en oikeasti enää jaksa oikein mitään. Teen kyllä mm. puutarhahommia, mutta liian usein täytyy pysähtyä huilaamaan, kun ei kerta kaikkiaan vaan jaksa, kunto on niin huono. Haluan takaisin oman itseni, jolloin liikuin aktiivisesti, olin iloinen ja jaksoin paremmin. Ennenkaikkea tietysti painon pudotus on tarpeellinen terveydellisistä syistä. Vuosi sitten sain pysyvän verenpainelääkityksen, jonka syynä oli enemmän stressaava työ kuin paino, mutta hyvänä kakkosena sekin siis vaikuttamassa. Uhkaamassa on II-tyypin diabetes, kolesteroliarvo siinä ja siinä rajoilla, eikä perimäkään ole kovin lupaava. Äitini kuoli 68-vuotiaana vuosi sitten sepelvaltimotautiin... ja hänellä oli nuo kaikki edellä mainitut sairaudet ja lääkkeet niihin, ylipainoa, tietysti! En halua kokea samaa ja kuolla noin nuorena.

Aamulla söin:

1 vpl täysjyväkauraleivän
sipaisu rasvaa
1 vpl savupalvikinkkuleikettä ja tuorekurkkua
kuppi kahvia maidolla ja makeutusaineella maustettuna
Benecol juotava juoma, pikkupullo, siis sellainen mini

Ihan ensimmäiseksi yritän siis olla syömättä makeaa - olenhan sokeririippuvainen.